Rotumääritelmä sanoo salukista seuraavasti:
TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat ja ilmentävät laukka- ja hyppyvoimaa.
REIDET JA SÄÄRET: Hyvin kehittyneet.
POLVET: Kohtuullisesti kulmautuneet.
KINTEREET: Matalat.
Kuvassa Sarona Kelb, länsimaisen salukin malli jolla kohtuullisesti kulmautunut takaosa.
Salukikerhon sivuilla rotuspesialisti tuomari Säde Hohteri on selittänyt rotumääritelmää auki myös näiltä osin. Se että reidet ja sääret ovat hyvin kehittyneet viittaa muunmuassa leveisiin ja pitkiin lihaksiin (jotta raajat olisivat vahvat ja ilmentäisivät laukka- ja hyppyvoimaa niiden luonnollisesti tulee olla erinomaisessa lihaskunnossa), ja siihen että reisilihaksen kiinnityspinta lantioon on riittävän pitkä. Vaikka reiden ja säären keskinäisestä suhteesta ei ole mainintaa, ovat ne yleensä samanpituiset. Jos sääri on huomattavasti reittä pidempi, luo se epätasapainoisen vaikutelman jopa seistessä ja luo herkästi ongelmia sivuliikuntaan.
Polvikulmien ja myöskin kinnerkulmien, vaikkei niitä erityisesti mainitakaan, tulee olla kohtalaisesti kulmautuneet. Salukilla useimmiten takakulmia on hieman enemmän kuin etukulmauksia, mutta ero ei saisi olla silmiinpistävä. Hohteri mainitsee että vaikka ylikulmautunut takaosa voi olla sivuprofiilissa linjakkaan oloinen, se useimmiten vaikuttaa liikkeisiin, joista tulee epätasapainoiset. Kintereiden tulee kaikilla vinttikoirilla olla kohtuullisen matalat, ne ovat edellytys hyvälle laukka- ja hyppyvoimalle.
Puhutaan siis paljon "kohtuullisuudesta". Mitä oikeastaan siis tarkoittaa kohtuullinen? Tartumme sanakirjaan.
Kohtuullinen-sanalle löytyy kahta tulkintaa, aivan kuten englanninkielikin antaa sanalle kaksi hieman eri asioita tarkoittavaa käännöstä:
KOHTUULLINEN
1. Moderate (not excessive)
2. Fair, reasonable
Toiset käsittävät sen kuten kohdassa kaksi, fair, reasonable. Suomeksi tuota käytettäisiin esimerkiksi kuvaamaan kohtuullista korvausta suoritetusta työstä, ns. riittävää rahallista kompensaatiota. Kohtuullinen hinta, korvaus. Kohtuullinen vaati (Musiikki) Kohtuulliset ehdot.
Näin ollen kohtuulliset kulmauksetkin tarkoittaisivat ettei saa olla suora, että kulmausten puuttuminen, liiallinen suoruus olisi se suurin synti. Jostain syystä homma vaan tuntuu vielä kääntyvän niin, että jos jotain tulee löytyä, niin mitä enemmän sen parempi. Jos koiralta pitää löytyä kaulaa, jalostetaan pian lipputankoja. Jos koiralla tulee olla turkkia, on meillä kohta järjettömän valtavia palttoita. Jos koiralla tulee olla hienostunut pää, seuraavaksi näemme joka suunnasta ohuita ylihienostuneita puikuloita. (Tässähän sitten mennäänkin jo metsään niin lujaa että ryskyy.)
Toinen tulkinta on taas kohdan yksi mukainen, moderate, not excessive. Kohtuullinen kuten kohtuullinen alkoholinköyttö - ihminen ei juo itseään umpihumalaan joka käänteessä vaan osaa nauttia alkoholista sivistyneesti ja itselleen sopivissa määrin. Elämäntavoiltaan kohtuullinen ravinnon, nautintoaineiden yms. suhteen pidättyväinen, vaatimaton. Näin ollen saadaankin samalle sanalle aivan eri tulkinta. Tämän mukaan kulmausten tulisikin olla hillityt. Kyllä, kulmauksia pitää olla, mutta niiden pitäisi olla melko vaatimattomat.
Itseasiassa tässä siis sekoittuukin nyt kaksi eri sanaa. Moderate tarkoittaa kohtuullista, mutta fair, reasonable tarkoittaisi itseasiassa kohtalaista. Kohtuullinen ja kohtalainen. Mitäs eroa niillä on? Maija Länsimäki on käsitellyt asiaa Helsingin Sanomissa 10.5.2005. Lainaan tähän otteita hänen tekstiään:
"Sana kohtuullinen tarkoittaa – tai on ainakin viime aikoihin asti tarkoittanut – kohtuuden rajoissa pysyvää, sellaista mikä ei ole liian suuri (kova, ankara) eikä liian pieni (lievä). Tämmöiseksi merkitys kuvataan myös sanakirjoissa. Ehto tai vaatimus voi olla kohtuullinen, samoin vaikkapa palkka tai hinta, ja esimerkiksi ruokavalion tulee sisältää kohtuullisesti rasvaa – ei liikaa mutta ei myöskään liian vähän. Kohtuullista voidaan eri yhteyksissä luonnehtia sopivaksi, asianmukaiseksi, tarkoituksenmukaiseksi, oikeudenmukaiseksi, laatuunkäyväksi tai kunnolliseksi."
"Lehdissä on ollut seuraavanlaisia otsikoita: "Eduskunta kohtuullisen tyytyväinen kuntalakiin" ja "Sieni-infektiot kohtuullisen yleisiä suokilpikonnilla". Ei ole kysymys kohtuuden rajoissa pysyvästä tyytyväisyydestä eikä yleisyydestä, vaan näiden melko suuresta määrästä."
"Aina sanojen kohtuullinen ja kohtalainen merkitysero ei kuitenkaan ole täysin selvä. Eräissä tapauksissa niiden merkitykset ovat hyvin läheisiä tai käyvät jopa yksiin. Esimerkiksi kohtuullinen liikunta on sellaista, mikä ei ole määrältään tai rasittavuudeltaan liiallista mutta ei myöskään liian vähäistä. Liikuntaa voidaan kuitenkin sanoa kohtuulliseksi myös silloin, kun sen määrä on melko suuri, siis kohtalainen. Juuri tällaisista kaksitulkintaisista tapauksista sana kohtuullinen on ilmeisesti ruvennut yleistymään myös tapauksiin, joissa ei ole kysymys kohtuuden rajoissa pysyvästä, sopivasta, asianmukaisesta, vaan melko suuresta määrästä.
Täsmällisyyttä ja yksiselitteisyyttä vaativissa yhteyksissä on syytä kiinnittää huomiota sanojen merkityksiin. On eri asia nauttia alkoholia kohtuullisesti eli sopivassa määrin, rajansa tuntien kuin kohtalaisesti eli melko runsaasti."
No mistäs me nyt sitten tiedämme kumpaa sanaa tässä salukin rotumääritelmässä haettiin? Halutaanko takakulmauksia siis kohtalaisesti, eli melko reilusti, vai kohtuullisesti, hillitysti, melko vaatimattomasti? Itseasiassa selitys löytyy rotumääritelmän englanninkielisestä versiosta. Polvia koskeva kohta kuuluu "moderately bent". Ei siis fairly, reasonably. Rotumääritelmä ei siis itseasiassa tue nykyisinkin runsaasti kehissä näkemiämme, ylen voimakkaasti kulmautuneita salukien takaosia.
Jostain syystä kuitenkin tuomaritkaan eivät hirveästi kiinnitä huomiota ylikulmautumiseen, ja useat kasvattajat pitävät voimakkaammin kulmautunutta takaosaa linjakkaana varsinkin sivuprofiilista katsoen. Joten onko tästä nyt varsinaisesti sitten haittaakaan, onko kyse vain esteettisestä seikasta? Valitettavasti ei ole. Tietenkään salukin ei ole hyvä olla takaosaltaan myöskään tikkusuora. Liian suora takaosa altistaa muunmuassa polviongelmille. Mutta ylikulmautuminen tuo myös omat ongelmansa (kuten aina kun puhutaan ääripäistä).
Ylikulmautuminenhan siis tarkoittaa sitä, että reisiluu ja sääriluu ovat niin pitkät, ettei välijalka, jonka pitäisi olla pystysuora, voikaan enää olla pystysuorassa vaan muodostuu ns. sirppikinner. Koira joutuu seistessä asettamaan takajalkansa selvästi rungon taakse. Jos polvikulmaa on liikaa, on sääri liian pitkä, heikko ja vaikeasti hallittavissa. Liian voimakkaat takakulmaukset eivät toimi tehokkaasti laukassa ja liikkeeseen lähtiessäkin koira joutuu kokoamaan itseään ennen lähtöä, jolloin ketteryys kärsii. Olen myös huomioinut että usein takaa kovin reilusti kulmautuneille koirille on vaikeampaa luoda hyvää lihaskuntoa. Lihakset eivät vain kehity oikeisiin paikkoihin runsaastakin liikunnasta huolimatta. Tämäkin kielii epäterveestä rakenteesta. Se ettei lihaksia kehity sinne minne vinttikoiralla niitä pitäisi helposti muodostua kertoo ettei koira liikunnassa rasita oikeita kohtia itsessään. Sen sijaan se saattaa mennä jumiin helpommin koska väärät kohdat vastaavasti kuormittuvat. Usein näkee melko massiivisia etuosia yhdistettynä kapeisiin takajalkoihin joissa on kyllä pituutta muttei leveyttä. Tämä luo epätasapainoisen, linnunkoipimaisen vaikutelman. Takaosanhan pitäisi olla kuitenkin vinttikoiran moottori, ilmentää voimaa (kuten rotumääritelmäkin ohjeistaa, laukka- ja hyppyvoimaa) ja tällaisilla koirilla se ei niin tee. Mitä pidemmät takajalat, sen näyttävämmät liikkeet toki, mutta näyttävyys ei aina merkitse rotutyypillistä. Ja kun elävän olennon kanssa ollaan tekemisissä, niin yhden asian muokkaaminen aiheuttaa muutosta aina johonkin toiseen osaan. Näin ollen kun näyttävää takaosaa, saadaankin samalla suoraa etuosaa, ja kun taas sitä lähdetään korjaamaan (tavoitteena silti pitää ne takakulmaukset mukana), alkaa etupään rakennekin muuttua melko omituiseksi. Tätä kun jatketaan joku vuosikymmen niin tunnistammeko enää salukiamme?
Kunpa muistaisimme välttää ylilyöntejä ja yrittää löytää kultaisen keskitien, jalostuksessakin. Loppu kädessä usein vähän vähemmän on enemmän, ja funktionaalinen rakenne on jokaisen terveen koiran perusta.
Kohtuullisuus kunniaan ennenkuin on liian myöhäistä! Ps. Jokainen voi hetken tämän luettuaan tutkia myös mukaan liittämiäni pari pariasetteluja nykypäivän salukiemme takaosista. Ovatko terveemmän oloiset takamukset mielestänne vasemmalla vai oikealla?
Lähteet:
Salukin rotumääritelmä - www.saluki.fi - Säde Hohterin kommentit
Kohtuullinen vai kohtalainen - Maija Länsimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti